Koreografi Eeva Juutisen ja työryhmän teos EMO on esityksenä omaa hahmoaan tutkiva, reflektoiva, fragmentoiva, projisoiva ja elävä hahmo ja kokonaisuus, joka inspiroituu tyhjyyden ja hiljaisuuden intensiteeteistä ja intiimiydestä teatteritilassa ja esityksellisyydessä. Teoksen esiintyjinä toimivat tanssijat Terhi Hartikainen ja Maria Mäkelä sekä sellisti-säveltäjä Aino Juutilainen, joka toteuttaa myös teoksen äänisuunnittelun. Esityksen lavastus on Helka Saariniemen, pukusuunnittelu Jenni Räsäsen ja valosuunnittelu Oskari Kaarnen. Eeva Juutinen on valmistanut esityksessä käytettävät keraamiset objektit ja vastaa myös teoksen kirjallisten sisältöjen ohjauksesta ja editoinnista.
EMO tutkii kehollisen hahmon ja identiteetin muodostumista, sen ongelmallisuuksia ja runollisuutta. Se sekoittaa ekspressionismia ja minimalismia kahtena vastakkaisena ja äärimmäisenä tapana suhtautua sisäiseen maailmaan ja sen olemassaoloon. Se keskittyy siihen miten jokin muodostuu yhä uudelleen ajassa mielikuvituksen, kehon, ympäristön ja sen pintojen kautta. Esitys tutkii katseen merkitystä ja luo vahvaa visuaalisuutta, jota tasapainottaa aistillisuus ja erilaisuus, intiimiys ja ei-inhimillinen. EMOn katse, vastaanottavuus, hengitys, materiaalisuudet ja runous luovat erilaisia tunteita aistillisuuden ja vastakohtaisuuksien kautta. Teoksen tekemisessä on hyödynnetty katkos-analyysiä ja kehollista katkos-praktiikkaa, jossa analyysi nähdään myös mahdollisesti hauskana asiana.
EMO sisällyttää itseensä eri tyylejä valitsematta kuitenkaan itselleen yhtä estetiikkaa. Teos kysyy miten olemiseen, jatkuvuuteen ja muutokseen suhtautumisen tapa luo identiteettiä, painottaen enemmän sitä miten kuin mitä olemme. Se tutkii oman huomionsa tasapainottamista, lukittautumista ja vapautumista. Järjestäytyessään hallitsemattoman ja kontrollin välimaastoihin EMO tekee tilaa piilotajunnalle, käsittämättömälle ja symbolismille. EMO haluaa näyttää tilan henkilökohtaisuuden, moninaisen luonteen ja merkityksen.
Kyky omien tunteiden hallitsemiseen, mikä yhdellä tavalla saattaa olla hyvin toivottavaa, saattaa toiselta kannalta olla hyvin kyseenalainen saavutus, koska se voi riistää ihmisten keskinäiseltä vuorovaikutukselta vaihtelevuuden, värikkyyden ja lämmön. – Carl Jung
Igetlost
Igetlost
Igetlost
Igetlost
I get lost
I get lost
I get lost
I get lost
I GET LOST
IgetlostIgetlostIgetlost
IgetlostIgetlostIgetlost
IgetlostIgetlostIgetlost
IgetlostIgetlostIgetlost
IgetlostIgetlostIgetlost
IgetlostIgetlostIgetlost
I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost
Esitykset Nykytaidetila Kutomolla
to 4.5.2023 klo 19 ensi-ilta
la 6.5. klo 19
su 7.5. klo 17
ke 10.5. klo 19
Liput: 20/10€
Osta lippuja
Nykytaidetila Kutomon esityksiin on tarjolla pieni määrä ”maksa mitä haluat” -lippuja. Lipun voi lunastaa itselleen lipunmyynnistä ennen esityksen alkua.
Koreografia ja keramiikat: Eeva Juutinen
Esitys: Terhi Hartikainen, Aino Juutilainen ja Maria Mäkelä
Äänisuunnittelu: Aino Juutilainen
Lavastus: Helka Saariniemi
Pukusuunnittelu: Jenni Räsänen
Valosuunnittelu: Oskari Kaarne
Kirjoittaminen: Eeva Juutinen, Terhi Hartikainen, Maria Mäkelä ja Helka Saariniemi
Kirjoitusten editointi, ohjaus ja kokoaminen: Eeva Juutinen
Teknikko: Irene Lehtonen
Tuotanto: Ehkä-tuotanto ja Eeva Juutinen
Residenssit: Ehkä-tuotanto/Nykytaidetila Kutomo (Turku) ja Koppelon kylätalo (Ivalo)
Tukija: Taiteen edistämiskeskus
Ensi-ilta: 4.5.2023 Nykytaidetila Kutomo, Turku
Kesto: noin 60 min
Kuvat: Katri Naukkarinen (1–6) ja Eeva Juutinen (7)
Eeva Juutinen on koreografi ja runoilija, joka on opiskellut koreografiaa ja tanssitaidetta Lontoossa, Brysselissä ja Helsingissä. Taiteellisessa työssään häntä kiinnostaa koreografisten ja performatiivisten lähtökohtien ja kysymysten yhdistäminen, sekä ympäristön ja kehon välisten suhteiden tutkiminen materialistisin, runollisin, käsitteellisin, psykoanalyyttisin, mielikuvituksellisin, filosofisin, tekstillisin ja kehollisin keinoin. Juutisen teos olO esitettiin osana Helsingin Kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämön ohjelmistoa keväällä 2022.
Terhi Hartikainen on iisalmelaislähtöinen helsinkiläinen tanssitaiteilija. Tällä hetkellä häntä kiinnostaa assosiatiivinen, poeettinen ja maalainen ruumis sekä nikkarointi.
Aino Juutilainen on Helsingissä asuva sellisti, säveltäjä ja äänisuunnittelija. Hän on tunnettu AINON-yhtyeestään, jonka ensialbumi Drought (We Jazz Records 2020) on saanut kiitosta niin ulkomailla kuin Suomessakin. Hän on tällä hetkellä kiinnostunut arkipäiväisistä ääni-ilmiöistä sekä omien rajojensa venyttämisestä esiintyjänä.
Maria Mäkelä on helsinkiläistynyt tanssitaiteilija ja pedagogi. Juuri nyt hän innostuu muun muassa yleisestä unelmoinnista ja maailmoinnista, hajamielisyydestä, kaoottisuudesta, vuotavuudesta, epänormatiivisuuksista ja naurusta. Häntä kiinnostaa niiden erilaiset ruumiilliset järjestäytymisen, muotoutumisen ja kirkastumisen prosessit ja potentiaalisuudet.
Helka Saariniemi on esittävien taiteiden parissa toimiva lavastaja ja pukusuunnittelija. Taiteellisessa työskentelyssään hän tutkii usein vallattomuuden ja hallitsemattomuuden tuntua, viipyillen mielellään lavastuksen vuorovaikutteisuuden ja dramaturgisen potentiaalin äärellä.
Jenni Räsänen on Itä-Savosta lähtöisin oleva helsinkiläinen pukusuunnittelija ja skenografi. Viime aikoina hän on ollut kiinnostunut ei-inhimillisestä toimijuudesta, hitaudesta, erikoismateriaaleista sekä runollisesta, monena näyttäytyvästä ilmaisusta.
Oskari Kaarne on freelancer-valosuunnittelija sekä tanssi-, teatteri- ja rituaalitaiteilija, joka lähestyy taiteellisessa työskentelyssään erilaisia todellisuuden kokemuksemme rajapintoja koettelevia, alitajunnasta kumpuavia unenomaisia maailmoja. Hänelle taiteen keskiössä on eriasteisten muuntuneiden tajunnantilojen muodostaminen valon, äänen ja kehon perustavanlaatuisten ominaisuuksien, kuten värähtelyjen keinoin. Oskarin maailmankuvassa tanssi ja liike on elämän mahdollistava luova voima ja valo sen ensimmäinen kieli.
Ehkä-tuotannossa noudatetaan turvallisemman tilan ohjeistusta. Valitettavasti Nykytaidetila Kutomon tilat eivät ole esteettömät. Rakennuksessa on portaita, eikä siellä ole esteetöntä wc-tilaa.
Eeva Juutinen and working group: EMO
As a performance, choreographer Eeva Juutinen and the working group’s EMO is a character and whole that is researching, reflecting, fragmenting, projecting and living its own character, which is inspired by the intensities and intimacy of emptiness and silence in theatre space and performativity. EMO is performed by dancers Terhi Hartikainen and Maria Mäkelä and cellist-composer Aino Juutilainen who works also as the sound designer of the piece. The scenography of the performance is by Helka Saariniemi, the costume design by Jenni Räsänen and the lighting design by Oskari Kaarne. Eeva Juutinen made the ceramic objects used in the performance and also directed and edited the written material of the piece.
EMO researches the formation of bodily character and identity and its problematics and poetics. It mixes expressionism and minimalism, as two opposite and extreme ways of relating to the inner world and its existence. It focuses on how something emerges again and again in time through imagination, body, environment and its surfaces. It explores the meaning of gaze and creates strong visuals balanced by sensuality and difference, intimacy and the non-human. EMO’s gaze, receptivity, breathing, materiality and poetry create different feelings through sensuality and contrasts. The piece EMO has been formed from break analysis in relation to bodily break practice, in which the analysis is seen as a potentially fun thing.
EMO incorporates different styles without choosing any one aesthetic for itself. The work asks how the way of relating to being, continuity and change creates identity, emphasizing how rather than what we are. It explores balancing, locking and releasing its own attention. EMO makes room for subconscious, incomprehensible and symbolism while organizing itself in between uncontrollable and control. EMO wants to show the personal aspect of space and explore its multiple characters and meaning.
The ability to control one’s emotions, which in one way may be very desirable, may in another point of view be a very dubious achievement, as it can deprive human interactions of variability, color and warmth. – Carl Jung
Igetlost
Igetlost
Igetlost
Igetlost
I get lost
I get lost
I get lost
I get lost
I GET LOST
IgetlostIgetlostIgetlost
IgetlostIgetlostIgetlost
IgetlostIgetlostIgetlost
IgetlostIgetlostIgetlost
IgetlostIgetlostIgetlost
IgetlostIgetlostIgetlost
I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost I get lost
I get lost
Performances at Contemporary Art Space Kutomo
Thu 4.5.2023 at 19 premiere
Sat 6.5. at 19
Sun 7.5. at 17
Wed 10.5. at 19
Tickets: 20/10€
Buy tickets
There is a small amount of “pay what you can” tickets available for each performance taking place at Contemporary Art Space Kutomo. These tickets can be purchased at Contemporary Art Space Kutomo’s ticket desk 30 minutes prior to the performance.
Choreography and ceramics: Eeva Juutinen
Performance: Terhi Hartikainen, Aino Juutilainen and Maria Mäkelä
Sound design: Aino Juutilainen
Scenography: Helka Saariniemi
Costume design: Jenni Räsänen
Lighting design: Oskari Kaarne
Writing: Eeva Juutinen, Terhi Hartikainen, Maria Mäkelä and Helka Saariniemi
Editing, directing and collecting of writing: Eeva Juutinen
Technician: Irene Lehtonen
Production: Ehkä-production and Eeva Juutinen
Residencies: Ehkä-production/Contemporary Art Space Kutomo (Turku) and Koppelo Village House (Ivalo)
Supported by: Arts Promotion Centre Finland
Premiere: 4.5.2023 Contemporary Art Space Kutomo, Turku
Duration: approx. 60 min
Photos: Katri Naukkarinen (1–6) and Eeva Juutinen (7)
Eeva Juutinen is a choreographer and poet, who has studied choreography and dance in London, Brussels and Helsinki. In her artistic work she is interested in combining questions and starting points of choreographic and performative, and researches the relations between body and environment through materialistic, poetic, conceptual, psychoanalytic, imaginary, philosophical, textual and bodily ways. Her stage work olO was performed as part of Helsinki City Theatre’s Stage for Contemporary Performance in spring 2022.
Terhi Hartikainen is a dance artist from Iisalmi, currently based in Helsinki. At the moment she is interested in associative, poetic and rustic body as well as tinkering.
Aino Juutilainen is a Helsinki based cellist, composer and sound designer. She is known for her band AINON, whose debut album Drought (We Jazz Records 2020) got positive reviews both in Finland and abroad. At the moment she is interested in commonplace sonic phenomena and pushing her own boundaries as a performer.
Maria Mäkelä is a dance artist and pedagogue based in Helsinki. At the moment she is interested in common dreaming and worldling, absence of mind, chaotic, leaking, non-normativity and laugh. She is interested in their processes and potentialities of physically organizing, constructing and clarifying in different ways.
Helka Saariniemi is a scenographer and costume designer working in the field of performing arts. In their artistic work, they often research the feelings/senses of uncontrollability and playfulness, and like to linger with interactivity and dramaturgical potential in scenography.
Jenni Räsänen is a Helsinki based costume designer and scenographer originally from eastern Finland. Recently she has been interested in non-human agency, slowness, special materials and poetic expression that appears as many.
Oskari Kaarne is a freelance lighting designer, and dance, theatre and ritual artist, who approaches different dreamlike worlds emerging from the subconscious, testing the interfaces of reality and exploring the extent of experience. For him the main focus of art is to create altered states of consciousness through fundamental trance-state-inducing characteristics of light, sound and bodily movement. In Oskari’s worldview dance and movement are the creative force that makes life possible, while light being its first language.
Ehkä-production follows safer space guidelines. Unfortunately, the space at Contemporary Art Space Kutomo is not fully accessible; there are stairs and there are no accessible toilets at the venue.