Ehkä-tuotannon yleisötyöntekijä-kirjoittaja Heidi Horila on vuoden 2024 aikana työskennellyt Ehkän kotidramaturgi Even Minnin kanssa rinnakkain ja samoissa kantaesitystuotannoissa. Vuoden aikana Horila on nähnyt dramaturgin työtä lähietäisyydeltä ja hän kiinnostui siitä, mitä työnkuva tarkoittaa nimenomaan tanssin ja esittävän taiteen kontekstissa. Horila halusi kuulla Minnin ajatuksia ja näkemyksiä dramaturgin työstä ja keskustelun pohjalta syntyi tämä juttu.
Dramaturgin työ on kätilöimistä ja kanssakulkemista
Aloitin Ehkä-tuotannolla työskentelyn viime vuonna samaan aikaan yhdessä Ehkän kotidramaturgin Even Minnin kanssa. Mielessäni alkoi kehkeytyä kysymyksiä siitä, mitä dramaturgin työ tanssissa ja esittävässä taiteessa tarkoittaa. Teatteridramaturgin työtä luulen ymmärtäväni pääpiirteittäin, siinä työskennellään tekstin sovittamisen kanssa näyttämölle, etsitään tekstuaalisen ja näyttämöllisen ilmaisun parametrien yhteisiä toimivia ratkaisuja.
-Sen lisäksi teatterissa dramaturgi voi myös toimia kommentoivana esikatsojana harjoituksissa, olla mukana ohjelmistosuunnittelussa ja esimerkiksi taustoittaa näytelmää varten, vaikkapa lukea aineistoa joka liittyy näytelmän maailmaan tai aikakauteen, ja välittää siitä tietoa työryhmälle, Even täydentää.
Mutta miten dramaturgi työskentelee esitysten kanssa, joissa on liikettä, kenties puhuttua tekstiä, abstraktiakin narratiivista ilmaisua, monitaiteisuutta ylipäätään? Ehdotin Evenille, josko voisimme keskustella aiheesta, ja kirjoittaisin siitä tekstin Ehkä-tuotannon sivuille viime vuonna Journalistisen kulttuurin edistämissäätiöltä saamani työskentelyapurahan turvin. Tapasimme loppuvuodesta 2024 tämän aiheen tiimoilta.
Esikuvia ja työparityöskentelyä
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa dramaturgin ja näytelmäkirjoittamisen maisteriopinnot vuosina 2014–2018 suorittanut Even työskentelee sekä kirjallisuuden että esitystaiteen parissa. Hän toimii myös kriitikkona Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelussa, jonne kirjoittajat voivat lähettää omia tekstejään ja saada niistä ammattilaisilta palautetta. Even kertoo, että hänen uravalintaansa vaikutti ja siihen innoitti ensisijaisesti kirjailija ja ystävä E.L. Karhu, joka on lukenut Evenin tekstejä jo pitkään.
-Hän luki yhden keskeneräisen käsikirjoitukseni niin tarkasti, että se tuntui ihmeeltä. Olin haltioitunut siitä että joku voi asuttaa vasta kehkeytyvän teoksen maailmaa kanssani. Halusin tehdä samaa.
E.L. Karhu on edelleen Evenin luotettu lukija, jolle Even ensimmäiseksi antaa keskeneräiset tekstinsä luettavaksi.
Myös Teatterikorkeakoulussa opiskeleminen dramaturgi, tutkija ja pedagogi Katariina Nummisen johdolla oli Evenille silmiä avaavaa aikaa. Nummisen johdolla keskityttiin dramaturgian ja ekologian suhteeseen, ihmiskeskeisyyden purkamiseen näyttämöllä. Hän on myös ehdottanut tutkimuksessaan, että dramaturgia ja leikki ovat toistensa sukulaisia.
-Koin että Nummisen aikana oli helppo ajatella esitystä monialaisesti ja eri muotojen välillä liikkuen.
Even ajattelee, että dramaturgina hänen työtään on ennen kaikkea kuunteleminen ja esikatsojana toimiminen, sekä palautteen antaminen. Ehkä-tuotannolla työskennellessään hän tapaa yleensä ensin työryhmän koollekutsujan, ja yhdessä keskustellaan tämän harjoittamasta taiteellisesta praktiikasta.
Tanssin kentällä käytetään Suomessakin dramaturgeja, ja on aika tavanomaista, että kentällä on
koreografi-dramaturgityöpareja.
-Itse työskentelen työparina esitystaiteilija Teo Ala-Ruonan kanssa. Mutta kaikille dramaturgin hyödyntäminen teosprosessissa ei silti ole välttämättä kovin tuttua, Even kertoo.
Jokainen työryhmä ja teos ovat aina erilaiset, ja niin ovat myös jokaisen ryhmän tarpeet. Dramaturgina Even sanoo olevansa eräänlaisena kanssakulkijana teoksen keskeneräisyyden maastossa yhdessä tekijöiden kanssa. Teoksen lähdöissä, alkuimpulsseissa, on hänen mielestään aina jotain kiinnostavaa.
Joskus teoksessa on läpijuoksemisen tuntua, kuin erilaisia materiaaleja olisi aseteltu vain rinnakkain.
-Dramaturgin kommentit voivat auttaa tekijöitä hahmottamaan mikä on olennaista ja ylimääräistä. Rytmin ja painotusten löytäminen on osa dramaturgista työtä.
Dramaturgiassa etsitään teoksen ydintä ja välitetään tekijän intentiota yleisölle
Even on toistaiseksi työskennellyt Ehkän ohjelmistossa työryhmien kanssa, joiden teokset saavat kantaesityksensä Kutomolla. Näitä ovat vuonna 2024 olleet Suvi Kemppaisen sekä Pauli Patisen ja Camilla Rantasen työryhmät. Myös Laura Pietiläisen ja työryhmän Tähtilapset maailmalla -teoksen alku- ja loppuvaiheessa Even oli mukana prosessissa keskustelijana.
Suvi Kemppaisen Puija-teoksen tiimoilta Even kertoo keskittyneensä etenkin Kemppaisen esiintyjyyteen, siihen miten esiintyjän sisältäpäin lähtevän intention ja motiivin saisi välitettyä yleisölle mahdollisimman selkeästi. Pauli Patisen ja Camilla Rantasen Low Resolution Reflections -teoksen parissa Even on niin ikään peräänkuuluttanut tekijöiden henkilökohtaisen kytköksen tuomista mukaan teoksen teemoihin ja esiintyjyyteen.
Henkilökohtaisuus ja sen kanavointi ulospäin on Evenille esittävän taiteen teoksissa se oleellinen asia, mikä kiinnittää huomion ja katsojan kiinnostuksen, ja millä luodaan kontakti yleisöön.
Dramaturgin läsnäolossa on myös aina mukana valtaa.
-Minun tehtäväni on kuitenkin esittää kysymyksiä ja ehdottaa. En sanele tai tee päätöksiä teosten suhteen.
Dramaturgin taide tai sen ilmiintyminen teoksissa on erilaista kuin vaikkapa ohjaajan tai käsikirjoittajan kädenjälki. Dramaturgia asettuu jonnekin väleihin, ei selkeästi näkyviin. Even kuvaileekin, että dramaturgi reagoi aina nykyhetkessä ja tähän hetkeen, ei näe tulevaan, sinne, mihin teos on kenties menossa, kuten ohjaaja.
-Voisi sanoa, että dramaturgia tapahtuu teoksen ja yleisön välisyydessä. Tässä pelataan etäisyyksillä, dramaturgi tuo näkyväksi asioita, jotka muuten jäisivät piiloon.
Usein Even seuraa harjoituksia katsomossa, ja antaa palautetta työryhmälle keskustelun muodossa. Joskus hän myös kirjoittaa työryhmälle omia ajatuksiaan auki. Aluksi dramaturgi on hyvin lähellä teosta ja tekijöitä, mutta ottaa prosessin edetessä askelia taaksepäin.
Taiteelliset prosessit ovat herkkiä, ja niissä ollaan tekemisissä keskeneräisten asioiden kanssa. Even tiedostaa tämän, ja hänen mukaansa dramaturgilta vaaditaan hyviä psykologisia hoksottimia. Kun mennään keskelle harjoitusprosessia, on otettava useita eri asioita huomioon, jotka vaikuttavat teoksen ja kohtaamisten muotoutumisiin.
-Ne voivat liittyä työryhmän keskeisiin kemioihin, teknisiin seikkoihin, esityksen estetiikkaan, esiintyjyyteen, ihan kaikkeen. Yritän olla kartalla missä vaiheessa mennään ja huomioida sen palautteessani.
Dramaturgin roolina on siis olla pappi, vanhempi, terapeutti ja opettaja?
-Kätilö nyt ainakin, toteaa Even.
Ulkopuolinen silmä auttaa järjestämään materiaalia
-Eräänlainen dramaturgian mallimaa on Saksa, josta suomalainen dramaturginkuva on pitkälti vaikuttunut. Saksassa dramaturgian ja dramaturgin työn hyödyntäminen on peruskauraa ja eri tavalla arvostettu positio kuin täällä, Even kuvailee.
Suomessakin oli aiemmin tavallista, että teattereiden vahvuuksissa oli ja työllistettiin talon omia dramaturgeja. Nykyään niitä löytyy vain harvoista suurimmista vos-teattereista. Säästösyistä dramaturgin pestistä on ollut ilmeistä luopua ensimmäisten joukossa. Vierailevat työryhmät tuovat usein mukanaan omat dramaturginsa, ja dramaturgian rakentamiseen voivat osallistua koko työryhmän suunnittelijat.
Ulkopuolisen ammattilaisen silmän merkitys on kuitenkin teoksen laadun kannalta usein merkittävä. Dramaturgin työstä tekee Evenin mielestä erityisen se etäisyys, jonka dramaturgi pystyy ottamaan tekeillä olevaan teokseen, koska hän ei varsinaisesti tuota siihen mitään.
-Työryhmä on aina sisällä siinä omassa teoksessaan. Dramaturgi pystyy järjestämään teosmateriaalia eri tavalla, kun katsoo sitä yleisön näkökulmasta. Kauempaa on helpompi nähdä, kuka tässä teoksessa on kotona, Even summaa.
HEIDI HORILA
7.2.2025
Kuvat: 1. Satu Kemppainen: Puija, 2. Satu Kemppainen: Low Resolution Reflections, 3. Sara Pathirane: Tähtilapset maailmalla (Esitykset Nykytaidetila Kutomolla vuoden 2024 aikana)