Ehkä-tuotannon yleisötyöntekijä-kirjoittaja Heidi Horila on talven 2025 aikana seurannut Jouni Järvenpään ja Maija Reeta Raumannin uuden teoksen Planeetat eivät valehtele valmistumista Nykytaidetila Kutomon residenssissä. Helmikuussa Horila haastatteli Järvenpäätä ja Raumannia ja kirjoitti keskustelun pohjalta jutun. Ehkä-tuotannon osatuottama teos kantaesitetään Nykytaidetila Kutomolla perjantaina 7.3.2025.
In English below!
Tanssin keveyttä jahtaamassa
Kun tanssitaiteilijat Jouni Järvenpää ja Maija Reeta Raumanni päättivät vuonna 2017 yhdessä toteuttamansa teoskokonaisuuden The End -teokseen Nykytaidetila Kutomolla, jäi ajatus jatkosta yhteistyön osalta ilmaan roikkumaan. Trilogia, jonka kaksi ensimmäistä osaa olivat Sovituksia raunioista ja kuvajaisista sekä Valkoinen valas, oli valmistunut omalla painollaan vuosien 2013–2017 välillä.
-Eipä me ajateltu, etteikö enää mitään tehtäisi jatkossa. Itse en koskaan työskentele tosi pitkillä aikajänteillä suunnitellen. Ajatus uudesta yhteisestä teoksesta alkoi taas jossain kohtaa meidän välillä virittyä, kertoo Jouni Järvenpää etäyhteyden päästä Oulusta.
Planeetat eivät valehtele -teos on inspiroitunut tilallisuudesta vaikuttumisesta. Lähtökohtana on ollut avaruudellisuus ja sen kaukaisuus, sen tietynlainen valtava käsittämättömyys. Järvenpää ja Raumanni ovat tutkineet läpi yhteisten teostensa abstraktin tanssin käsitettä ja mahdollisuutta.
-Jokin kaikkeuden ajatuksessa kutsui, että miten sitä laajuutta ja mittakaavaa voisi jotenkin fyysisesti hahmottaa. Voisiko avaruuteen asettumisen kautta tanssiin ilmiintyä sellaista keveyttä ja tyhjyyttä, jota tässä jahtaamme, Raumanni pohtii, puolestaan etäyhteyden päästä Seinäjoelta.
Kaksikko puhuu tanssista, joka on vapaa persoonasta ja henkilökohtaisista painolasteista, odotuksista. Parhaimmillaan syntyy tanssia, jossa ikään kuin joku ulkopuolinen taho tuottaa liikkeen.
Siihen ainakin uskotaan.
-Se on ehkä sellaista juuri tapahtuneesta irti päästämistä. Omaa tämänhetkistä päätöksentekoaan voi huijata monin tavoin, esimerkiksi seuraamalla kuvitteellisen, kaksi minuuttia sitten olleen minän valintoja ja päättämällä että enhän minä itse näitä ratkaisuja tee, vaan se ajatuksissa ollut henkilö, Järvenpää muotoilee.
Harjoitusprosessi on ollut aikatauluiltaan toisenlainen kuin alkuperäissuunnitelmassa, sillä Järvenpää on ollut tiukasti viime syksystä lähtien kiinni arkkitehtiopinnoissa Oulussa. Vaikka yhteistä harjoitusaikaa ei ole yhtä paljon kuin aiemmissa teosprosesseissa, on teos työstynyt vähän kuin itsestään.
Raumannin mukaan hänen ja Järvenpään yhteistyö on niin soljuvaa, ettei sitä ole oikeastaan tarvinnut vuosienkaan tauon jälkeen etsiä.
-Meidän ei tarvitse olla koko ajan samassa paikassa ajattelemassa ja tekemässä, vaan asiat tekeytyvät ja ratkaisut löytyvät aika vaivattomasti, Raumanni toteaa.
Tässä myös konkretisoituu teoksen avaruudellisuuden ja jonkin väistämättömyyden idea. Ideoista ja ehdotuksista tulee yhteisiä, ilman että niiden alkuperää myöhemmin kumpikaan välttämättä muistaa.
-Teos on ikään kuin meidän välissämme, me annetaan sille ja antaudutaan ja kysytään siltä ja toisiltamme. Kokeillaan, miten me asetutaan siihen tilallisuuteen ja jatkumoon, Raumanni selittää.
-Siinä on sellaista painovoiman vääjäämätöntäkin vaikutusta, Järvenpää jatkaa.
Teoksessa ovat mukana myös äänisuunnittelija Anssi Laiho ja valosuunnittelija Antti Helminen, jotka ovat työskennelleet myös aiemmissa Järvenpään ja Raumannin teoksissa. Järvenpää ja Raumanni eivät ole halunneet antaa suunnittelijoille ohjeistuksia siitä, millaisia visuaalisia ja äänellisiä maisemia teoksessa pitäisi olla, vaan Laiholla ja Helmisellä on työskentelyssään vapaat kädet. Lopulta kaikkien panos ja ideat laitetaan yhteen, ja katsotaan, millainen kokonaisuus siitä syntyy.
Lopputulos on neljän taiteilijan yhteentulema, jonka katsoja saa täydentää itselleen, omilla merkityksillä ja tulkinnoillaan.
-Emme tarjoa tässä mitään painavaa lukuohjetta, vaan toivomme, että katsojat viihtyvät teoksen parissa ja ottavat sen omakseen, sanoo Järvenpää.
Vaikka kaksikko on hyödyntänyt aiemmissa teoksissaan kirjallisuutta taiteellisen työskentelyn pohjana, ja nytkin on tahoillaan katseltu tiededokumentteja ja luettu avaruusteorioita, eivät Järvenpää ja Raumanni tohdi nimetä tarkkoja vaikutteita.
-Käy helposti niin, että niitä ruvetaan sitten etsimään suurennuslasin kanssa sieltä teoksesta, he lausuvat.
Paitsi.
–Italo Calvinon Koko kosmokomiikka -novellikokoelma voisi kyllä toimia teoksen käsiohjelmana. Calvinolla on kyky kirjoittaa kepeän oloisesti, vaikka sisältö on lopulta aika jykevää tavaraa, Järvenpää heittää.
HEIDI HORILA
20.2.2025
Planeetat eivät valehtele nähdään kesällä 2025 osana Oulun taidemuseon AlakkoNää abstraktia? -näyttelyä
Kuva: Even Minn
Heidi Horila: Jouni Järvenpää and Maija Reeta Raumanni: Planets do not lie
During the winter of 2025, Ehkä-production’s writer and public engagement person Heidi Horila followed the completion of Jouni Järvenpää and Maija Reeta Raumanni’s new performance, Planets do not lie, at Contemporary Art Space Kutomo’s residence. In February, Horila interviewed Järvenpää and Raumanni and wrote an article based on the discussion. The work, co-produced by Ehkä, will be premiered at Contemporary Art Space Kutomo on Friday, 7.3.2025.
Chasing the lightness in dance
When choreographers and dancers Jouni Järvenpää and Maija Reeta Raumanni completed their trilogy with The End -piece in the Contemporary Art Space Kutomo in 2017, the idea of working together again in the future kind of stayed on. The trilogy took place and came about at its own pace during the years 2013–2017, including the works Arrangements of Ruins and Visions (2013) and The White Whale (2017).
-I don’t usually work planning my future far ahead, but it was never not decided to work again with Maija. And the thought of creating a new piece just got tuned between us at some point, says Järvenpää.
Planets do not lie is inspired by the spatial dimension and being impressed by it. The starting point of the work has been the idea of the universe, the distance, and the incomprehensibility of the whole. Järvenpää and Raumanni have been studying the idea and possibility of abstract dance throughout their works.
-Something in the thought everythingness was inviting, how to understand the vastness and scale of it physically. Could the lightness or emptiness that we are here chasing somehow manifest itself in dance through composing oneself in the universe, Raumanni ponders.
The duo speaks of dance that is free from character, personal burdens, and expectations. At best, a dance is born, to which in a way some external facet produces the movement.
-At least we believe so. It’s also about looking at the decisions my two-minutes-ago self made as something that someone else made, Järvenpää explains.
Although the training period of Planets do not lie has been a little different than planned due to Järvenpää’s tight study schedule in Oulu, the work itself has gone smoothly. The collaboration has been easily found even after years.
-We don’t have to be or think in the same place all the time. Things just kind of happen by themselves. We are trying out how to negotiate and ask questions from the piece and from each other and how to compose ourselves into the piece and spatial continuum, Raumanni rejoices.
-There is something inevitable here that also connects with the themes of our piece. Our ideas melt into one, not either one of us remembering from whom the ideas originally came, Järvenpää continues.
In the working group, there are also sound designer Anssi Laiho and light designer Antti Helminen, who both have been working in the previous works of Järvenpää and Raumanni. The designers have the freedom to contribute to the piece through their own vision and perception without any instructions from Järvenpää and Raumanni. The ideas are put together, and the result is the whole of four different artists.
-We hope the audience enjoys our work and completes it with their own interpretations and signifigances, the duo sums.
HEIDI HORILA
20.2.2025
Planets do not lie will also be a part of the Oulu Art Museum AlakkoNää abstraktia? -exhibition
during the summer of 2025.
Image: Even Minn