Ehkä-tuotannon yleisötyöntekijä-kirjoittaja Heidi Horila on syksyn 2024 aikana seurannut Laura the Light taiteilijanimellä tunnetun Laura Pietiläisen ja työryhmän uuden teoksen Tähtilapset maailmalla valmistumista Nykytaidetila Kutomon residenssissä. Marraskuussa Horila haastatteli esityksen työryhmää ja kirjoitti keskustelun pohjalta jutun. Ehkä-tuotannon osatuottama teos kantaesitetään Nykytaidetila Kutomolla osana XS-festivaalin ohjelmaa keskiviikkona 27.11.2024.
Tähtilapsien seurassa voi unohtaa minän ja antaa energioiden kanavoitua
Astun Nykytaidetila Kutomon ykkösstudioon samana päivänä, kun Trump on voittanut presidentinvaalit, jälleen kerran. Turtumuksen ja epäuskon sekaiset tunnelmat sysää kuitenkin nurkkaan Laura the Light & Co:n aamupäivän bänditreenit. P.P. Puska eli Piia Rinne soittaa rumpuja, Pietiläinen ja Lauri Antti Mattila, myös Lätsänä tunnettu artisti, räppäävät, ja Alm Gnista iskee rytmisiä biittejä kosketinsoittimesta.
Biisi vaihtuu Violetiksi liekiksi, joka on suomenkielinen cover-versio yhdestä tunnetuimmasta pop-kappaleesta.
-He, nyt tää tempo vähän laahaa, tulee sellainen bensa-aseman nurkkabändifiilis. Otetaas uudestaan vähän reippaammin, ohjeistaa teoksen äänisuunnittelusta vastaava Sirja Puurtinen.
Tanssitaiteilija ja koreografi Laura Pietiläisen Tähtilapset maailmalla nähdään kantaesityksenä Uuden tanssin ja esitystaiteen XS-festivaalilla 27.11. Teoksen taustalla ovat Pietiläisen vuosien 2022–2024 aikana toteuttamat pienoisteokset, jotka nyt nivotaan yhteen. Pietiläinen on työstänyt teoksissaan itselleen tärkeitä henkilökohtaisia teemoja, kuten kuolemanpelkoa, voimistelumaailman toksisuutta, sekä suhdettaan avaruuteen ja tähtiin.
Pienoisteokset tehtiin yhdessä duettoina nykyisten työryhmäläisten kanssa, nyt koko porukka työskentelee ensi kertaa yhdessä.
-Mulla oli sellainen fantasia, että saisin niistä aiemmista teoksista vähän niin kuin kaiken mukaan tähän, ja se oikeastaan onnistui, Pietiläinen toteaa ja saa muun työryhmän purskahtamaan nauruun.
Tähtilapset maailmalla on siis parituntinen spektaakkeli, joka jakautuu karkeasti ottaen kolmeen eri osaan. Mukana on tanssia ja liikkeellistä ilmaisua, puhuttua tekstiä, videoita ja maalauksia, taikureita, terapiapiiriä, ja paljon muuta jota ei kannata tässä vaiheessa paljastaa.
-Kaikkea päällekkäin ja paljon, paljon Lauran ompelemia erilaisia asuja ja hirveästi musiikkia, työryhmä lisää.
Teoksen ydintä on työryhmän mukaan tietynlainen kotikutoisuus. Vaikka esimerkiksi Puurtinen on ammattimuusikko, ja muutkin työryhmäläiset soittavat, julkaisevat musiikkia ja keikkailevat, ei tekninen taituruus ole ollut teoksessa tai prosessissa keskeistä.
Pietiläinen sanoo ylipäätään haluavansa työskennellä taiteilijoiden kanssa, jotka kulkevat omaa reittiään, eivät välttämättä edusta sitä jotain yleistä tai totuttua taiteen estetiikkaa.
Tähtilapset maailmalla ei hänen mukaansa sovi mihinkään muottiin.
-Tärkeintä on tietynlaisen yhteisen tilan luominen ja jakaminen, jossa kaikilla olisi hyvä olla. Tavoitteena praktiikassani on ollut sellaisen olotilan ja tekemisen tavan harjoittaminen, jossa kuunnellaan toisia ja pyritään jakamaan toisillemme infoa siitä, miten täällä maailmassa voidaan yhdessä olla ja elää. Ehkä se on harmoniaa elämän kanssa.
Työryhmä jää keskustelemaan taiteen statementista, sanomasta. Puurtinen sanoo allekirjoittavansa Pietiläisen ajatuksen taiteen omaehtoisuuden eetoksesta, Piia Rinne puolestaan toteaa taiteen tekemisen olevan hänelle loputonta etsimistä, tutkimista ja mahdollisuuksien kokeilemista.
-Mietin itse keikkailevana esiintyjänä sekä esiintyjän että yleisön vinkkelistä sitä, miten sen keikan fiiliksen, flow’n, saisi siirrettyä jotenkin jokapäiväiseen elämään. Että kaikessa olisi sellainen ihana virtaavuus ja jatkuvuus, Alm Gnista puolestaan pohtii.
Tähtilapsien prosessi on ollut työyhmän mielestä tietynlaista hidasta hinkkausta, jonkin yhteisen ajatuksen kirkastamista, jossa kaikkien ääni saa kuulua. Vapaus ja esteetön yhteys maailmankaikkeuteen, sekä ihmismielen jonkin ulottamattoman olemuksen tavoittaminen ja ymmärtäminen nousee puheessa esiin.
Onko kyse siis käsitteistä luopumisesta, tietynlaisesta mielen tyhjentämisestä?
-Kyllä, juuri siitä! Vanhojen käsitteiden tilalle tulee tietysti aina jotain uutta, ja tämän tiedostaminen ja tälle herkistyminen on itse asiassa tässä ryhmässä sitä virtuoosista. Että ollaan koko ajan virittäytyneitä tähän uuden luomisen ja vastaanottamisen tilaan, Puurtinen innostuu.
-Ehkä tuo onkin juuri se tämän teoksen statement, Pietiläinen oivaltaa.
Pietiläinen puhuu jumituksista, joiden kanssa jokainen voi yksinään jäädä lukkoon, mutta jotka voivat aueta erilaisilla energioiden kanavoitumisilla ja vastaanottamisilla. Se tapahtuu yhteisen työstämisen kautta, erittäin hienovireisesti. Tästä Tähtilapsissakin on kyse.
-Se yhteinen ihme, jokin tukoksen aukeaminen tässä harjoitusprosessissa voi tapahtua, jos vaikka otan sukan pois jalasta. Mutta seuraavalla kerralla se ei välttämättä toimikaan, vaan täytyy etsiä jokin toinen tapa, Gnista puolestaan naurahtaa.
Teos on tekijöidensä mukaan sekoitus kreiseilyä, totisuudesta luopumista ja uuden ajan kirkkoa. Se halutaan jakaa ja kokea yhdessä yleisön kanssa, niin että esiintyjyys ikään kuin riisutaan ja yleisö otetaan mukaan ja kohdataan tasavertaisena tilanteessa olijana.
-Mulla on kutsumus tuoda valoa maailmaan. Se on sellaista henkisen matkan tekoa, rehellisyyttä ja uskallusta olla yhdessä, samaa, jota voi parhaimmillaan tapahtua kirkossa. Kun löydetään yhteys toisiin ja kaikki jotenkin aukeaa, Pietiläinen lausuu.
-Se on paikka, jossa ei tarvitse huolehtia minästä, Lauri Antti Mattila summaa.
HEIDI HORILA
13.11.2024
Työryhmässä ovat mukana myös valosuunnittelija Anna Pöllänen, visualisti Sara Pathirane sekä koreografinen mentori Lin Martikainen.
Kuva: Sara Pathirane