Ehkä-tuotannon yleisötyöntekijä-kirjoittaja Heidi Horila on syksyn 2024 aikana seurannut Suvi Kemppaisen uuden teoksen Puija valmistumista Nykytaidetila Kutomon residenssissä. Syyskuussa Horila haastatteli Kemppaista sekä esityksen työryhmää ja kirjoitti keskustelun pohjalta jutun. Ehkä-tuotannon osatuottama teos kantaesitetään Nykytaidetila Kutomolla lauantaina 5.10.2024.
Suvi Kemppaisen teoksessa ruumiin runouden liikkeistä rakentuu talo, jossa avautuu aina uusia huoneita
Koreografi-tanssitaiteilija Suvi Kemppaista on kiehtonut kysymys tanssin aineettomasta omistajuudesta jo pitkään. Hän on työstänyt tätä teemaa viime vuodet teostrilogian äärellä, joista kolmas ja viimeinen, Puija, saa kantaesityksensä Nykytaidetila Kutomolla 5.10.2024. Edellinen osa, no, but very close to the bone, nähtiin niin ikään Kutomolla 2022, teething puolestaan Outokummussa vuonna 2021.
Saan näytteen Kemppaisen teoksesta syyskuun kultaisessa valossa Kutomolla. Hän liikkuu tilaa yltäkylläisesti hyödyntäen, tärisyttäen eri ruumiinosia tiheinä toistoina, ja yleisölle välillä silmää iskien. Paikalla on myös teoksen äänisuunnittelija Reetta Nummi.
Kemppaisen edellisessä no, but very close to the bone -sooloteoksessa oltiin sekä ihan konkreettisen että symbolisen suomalaisen rituaalisen mielenmaiseman keskellä. Silloin Kutomolla nähtiin koulun joulujuhlatyyliin rakennettu lava kuusineen. Kemppaisella on tapana kuljettaa ja kierrättää teoksistaan jotain mukanaan seuraavaan. Saa nähdä, löytyykö Puijastakin, teoksen päästyä ensi-iltaansa, jotakin edellisestä tunnistettavaa.
Puijan Kemppainen kertoo sisältävän kolme kantavaa teemaa, joiden ympärille teos muotoutuu. Hän halusi luoda uudestaan yhteyden mielikuvitusystäväänsä Puijaan, ja koko työryhmä kirjoitti myös kirjeet omille mielikuvitusystävilleen.
-Teoksella juhlistetaan mielikuvitusystäviä, joiden kanssa leikki on ollut itselleni luovuutta ja uuden löytämistä, Kemppainen kertoo.
Yksinäisyyden ajatus, joka mielikuvitusystäviin usein liitetään, on hänelle vieras. Kemppaisen ystävä totesi Puijan nimestä, että sehän on kuin puimista, jonkun toistamista. Tästä on teoksessakin kyse, tarpeesta piirtää esiin jotain, joka katoaa.
-Tarkoitan tällä tanssin materialisoitumista, sekä näkymättömien toismaailmallisten portaalien esiin kutsumista.
Myös suhde sairauteen on teoksessa läsnä. Kemppainen on työstänyt paljon sitä, miten ruumiin sisäisten muutosten kanssa voi oppia olemaan ja tulemaan toimeen, vielä tanssitaiteilijan fyysisessä ammatissa.
Kaikki kytkeytyy lopulta Kemppaisen kiinnostukseen jollain tavalla selittämättömään ja käsittämättömään, alitajunnasta nouseviin kysymyksiin. Hän kertoo työskentelynsä ja liikeilmaisunsa kumpuavan intuitiosta ennemmin kuin kognitiivisen kautta hahmotetusta. Liike tarkentuu lopulta tarkasti koreografioiduksi työksi.
Kemppainen luokin tanssillaan erilaisia koreografisia huoneita, joista avautuu aina uusia. Hän puhuu ruumiin runoudesta, joka ilmiintyy ja toteutuu hänen työstämässään psykopoeettisessa praktiikassa.
-Minua puhuttelee ja kiinnostaa se, miten alitajunnasta nousevia tapahtumia ja liikettä voi piirtää näkyväksi, ja millaisessa suhteessa tapahtuva ja yhteisesti jaettu tanssi on meidän muistiin.
Työryhmässä, johon kuuluvat Kemppaisen ja Reetta Nummen lisäksi dramaturgi Silja Tuovinen, valosuunnittelija Mateus Manninen ja tanssija Corinne Mustonen, on yhteisesti pohdittu, millainen arvo on asioiden unohtamisella ja katoamisella, kun nykyään lähes kaikki tuotteistetaan tai esineellistetään. Ajatus ruumiillisen työn ja ilmaisun arvosta ja merkityksestä on niin ikään keskeinen. Myös spektaakkelin käsitettä Kemppainen on pyöritellyt. Mitä on spektaakkeli nykytanssin kontekstissa, jossa ei operoida rajattomien resurssien tai suurten työryhmien kanssa.
-Kyse on spektaakkelin käsitteen uudelleenajattelusta, sielun spektaakkelista. Spektaakkeli liittyy myös virtuoosisuuden ajatukseen, ja sen normien purkamiseen, Kemppainen pohtii.
Vaikka Puija on Kemppaisen soolotyö, lavalla nähdään hänen kanssaan myös muita. Äänisuunnittelija Reetta Nummi sekä tanssija Corinne Mustonen käväisevät näyttämöllä. Teoksessa kuullaan myös tekstiä, Nummen kanssa Kemppainen lukee itse kirjoittamansa runon. Myös aiemmissa Kemppaisen teoksissa on ollut mukana puhuttua tekstiä. Hän kokee, että teksti ei niinkään pura koettua, vaan avaa jälleen ovia uusiin huoneisiin. Muusikkona ja esiintyjänä toimivalle Nummelle äänipöydän takaa näyttämölle siirtyminen on luonteva roolinvaihto. Hän onkin urallaan vähitellen räpin ja spoken wordin kautta päätynyt työskentelemään äänisuunnittelijana, ja opiskelee myös kuvataidetta.
Puijan erilaisilla äänimaisemilla on pyritty luomaan katsojalle kutsu astumaan teokseen mukaan, myös oman ruumiin sisäisiin maailmoihin.
-Ambient suhteessa liikkeelliseen materiaaliin voi esimerkiksi aiheuttaa tällaisen psykosomaattisen, henkisen ja ruumiillisen välisen kokemuksen. Tähän teokseen on käytetty sekä luuppeja jo olemassa olevista musiikeista että omaa äänisuunnitteluani, Nummi kertoo.
Aiemmin mainittujen ohella Puijassa on työskennellyt taiteellisesta dialogista vastaava Kiana Rezvani, sekä Ehkä-tuotannon kotidramaturgina Even Minn.
HEIDI HORILA
1.10.2024
Kuva: Venla Helenius