On syyskuu, yksi monista. Esi-isäni kyyneleet hukkuvat tämän päivän sateeseen. Tuuli toi kaukaa sen ilman jonka hengitin, toi lukemattomat olosuhteet jotka muodostavat meidät, emme ole erillisiä mistään muusta. Kehoni on 10 000 vuotta vanha, mutta syntyy uudelleen jokaisena hetkenä.
Tuuli toi kaukaa sen ilman jonka hengitin on esitys, joka käsittelee keskinäisolemista ja pysymättömyyttä. Keskinäisoleminen (interbeing) on vietnamilaisen zenmestari Thich Nhat Hanhin luoma käsite, joka kuvastaa buddhalaista näkemystä siitä, kuinka kaikki ilmiöt ovat olemassa, eivät erillisinä, vaan suhteessa toisiinsa.
Esityksessä kuvataiteilija Veera Lohiniva tutkii ajatusta siitä, kuinka koostumme erilaisista elementeistä ja tapahtumaketjuista, ja mitä merkitystä sillä on. Jos olen osa tuhansia vuosia kestänyttä tapahtumasarjaa, olen vanha kuin taivas. Jos muodostun elementeistä, jotka kohtaavat toisensa juuri tässä hetkessä, olenkin täysin uusi. Kaikki virtaa ja muuttuu jatkuvasti, mikään ei siis ole pysyvää. On vain vapautta, mitä ei voi sanoin kuvailla.
Esityksessä Lohiniva tekee performanssia ja kolme laulajaa – Maija Kaunismaa, Karoliina Kauppila ja Henna Nykänen – toteuttavat teoksen äänimaiseman.
Esitys Titanik-galleriassa (Itäinen Rantakatu 8, 20700 Turku) osana XS-festivaalin ohjelmaa
to 1.12. klo 19
Vapaa pääsy!
Festivaalilla noudatetaan Ehkä-tuotannon turvallisemman tilan ohjeistusta. Titanik-galleria on esteetön.
Suunnittelu ja ohjaus: Veera Lohiniva
Esitys: Maija Kaunismaa, Karoliina Kauppila, Veera Lohiniva ja Henna Nykänen
Äänisuunnittelu: Veera Lohiniva
Tuotanto: Veera Lohiniva
Vierailun tuotanto: Ehkä-tuotanto
Yhteistyössä: Arte ry
Tukija: Suomen Kulttuurirahasto
Ensi-ilta: 1.9.2022 Forum Box, Helsinki
Kesto: noin 45 min
Kuva: Veera Lohiniva
Veera Lohiniva (s. 1990) on Turussa asuva kuvataiteilija, joka työskentelee pääosin esitysten, videon, valokuvan ja installaation keinoin. Temaattisesti hän tutkii usein teoksissaan ykseyden ja erillisyyden kokemuksia ja niiden muodostamaa paradoksia.
XS: Veera Lohiniva: The wind brought from afar the air that I breathed
It is September, one of many. My ancestor’s tears blend into today’s rain. The wind brought from afar the air that I breathed, brought the countless conditions that form us, we are not separate from anything else. My body is 10000 years old, but is born again in every moment.
The wind brought from afar the air that I breathed is a performance, that handles interbeing and impermanence. Interbeing is a word created by Vietnamese Zen master Thich Nhat Hanh, which embodies the Buddhist view that all phenomena exist not as separate, but in relation to each other.
In the performance, visual artist Veera Lohiniva explores the idea of us being formed by different elements and chains of events, and what significance it has. If I’m part of a chain of events that has been going on for thousands of years, I am as old as the sky. If I am formed by elements that come together in this moment, I am completely new. Everything is constantly flowing and changing, nothing is permanent. There is just freedom that cannot be put into words.
In the performance Lohiniva is performing and three singers – Maija Kaunismaa, Karoliina Kauppila and Henna Nykänen – make a soundscape for the piece.
Performance at Titanik Gallery (Itäinen Rantakatu 8, 20700 Turku) as part of the XS festival
Thu 1.12. at 19
Free entry!
XS festival is following Ehkä-production’s safer space guidelines. Titanik Gallery is an accessible space.
Design and direction: Veera Lohiniva
Performance: Maija Kaunismaa, Karoliina Kauppila, Veera Lohiniva and Henna Nykänen
Sound design: Veera Lohiniva
Production: Veera Lohiniva
Production of the quest performance: Ehkä-production
In collaboration with: Arte
Supported by: Finnish Cultural Foundation
Premiere: 1.9.2022 Forum Box, Helsinki
Duration: approx. 45 min
Photo: Veera Lohiniva
Veera Lohiniva (b. 1990) is a visual artist based in Turku, who works primarily with performance, video, photography and installation. Thematically, she often explores the experiences of oneness and separation, and the paradox they form.